Olen kirjoittanut reissusta tekstin sähköautomatkan suunnittelusta että siitä miten matka toteutui. Tämä blogaus keskittyy teknisiin yksityiskohtiin ja siihen, miltä tehty reissu tuntuu näin jälkikäteen.
Päivässä melkein Lappiin talvella
Lähdimme Helsingistä aikaisin aamulla ja tarkoitus oli ajaa samana päivänä Rukalle idästä eli Kotkan ja Haminan ohi ja Joensuun läpi. Reitti kulki käytännön pakosta myös Kajaanin kautta. Päivässä ajoa tuli 960 km, talviolosuhteissa lumisella tiellä. Lämpötila oli lähtiessä -1 C, Joensuussa -15 C ja perillä -28 astetta. Silti matkustus oli ainakin yhtä joutuisaa kuin edellisen kesän vetäisy Ioniqilla Lappiin päivässä. Yhdellä latauksella pystyi etenemään merkittävästi pidemmän matkan, mutta lataustauot olivat pidempiä kuin Ioniqilla. Erityisesti näin kävi viimeisellä lataustauolla Kajaanissa. Sinne asti lähinnä vain ajateltiin miettimättä, mutta Kajaanissa piti jo odotella latauksen etenemistä kun matkaa Rukalle oli vielä 280 km kovassa pakkasessa.
Kotkassa pysähdyimme suunnittelemaan ja ottamaan kuvia, johon meni vajaa tunti. Kona oli sen aikaa latauksessa, mutta tätä sähköä ei olisi matkalla tarvittu. Kajaaniin saapuessa oli pikaladattu tunti Imatralla ja tunti Joensuussa, ja se olisi riittänyt. Lataustaso oli 7 %, joten auto kytkettiin ravintola Anorakin pihan pikalaturiin ja mentiin raflaan syömään. Ensimmäinen tunti kului helposti, mutta akun täyttyessä lataus hidastui ja auton arvaama ajomatka (GOM, Guess-O-Meter) oli yhä liian lyhyt. Odoteltiin melkein toinenkin tunti, jonka jälkeen varaustaso oli 94 % ja ajomatka-arvaus 314 km. Tämä olisikin varmaan riittänyt 18 asteen pakkasessa niin kuin Kajaanissa oli, mutta matkan edetessä pakkanen kiristyi yli 30 asteeseen. Alkumatkasta oltiin ajeltu huolettomasti, mutta ajomarginaalin huvetessa ryhdyimme säästelemään energiaa laskemalla ajonopeutta ja ilmastointiasetusta sen verran kuin pystyi lasien pysyessä vielä auki. Kun tämä ei riittänyt poistamaan huolia, pysähdyimme 251 kilometrin jälkeen Kuusamon Osuuspankin 22 kW-latauslaitteelle ottamaan täydennystä. Tässä vaiheessa matkaa oli jäljellä 25 km ja akustossa jäljellä arviolta 28 km. Nollaan asti ei kannata koskaan suunnitella ajavansa, sillä kyseessä on arvio - auto voi sammua jo ennen, ja joka tapauksessa tehorajoitukset aktivoituvat paljon ennen nollaa.
Kylmin tilanne Kajaanin ja Kuusamon välillä |
Kona electric lataa OP:n type 2 -latauslaitteista vain 7 kW, ja 28 asteen pakkasessa auton yltäkylläinen lämmittäminen söi siitä 4 kW. Ajomatka-arvaus kasvoi siis varsin hitaasti, kun arvattu kulutus oli suuri ja akkuun asti meni vain 3 kW tehoa. 40 minuutin latauksen jälkeen GOM näytti vain 7 km enemmän, mutta koska siinä oli jo kymmenen ylimääräistä joten jatkoimme matkaa. Tämä oli kenties hätiköityä, muttei autossa kyhjöttäminen öisessä Kuusamossa houkuttanut. Viimeisessä ylämäessä ennen Rukan risteystä Kona antoi painavia varoituksia sähkön loppumisesta ja löi tehorajoitukset (kilpparimoodi) päälle. Saattoi johtua ylämäestä, mutta eteneminen hidastui risteyksen jälkeen jo kävelyvauhtiin. Siinä tilanteessa ei houkutellut testata, mihin auto sammuu, joten jätimme sen lähimmälle soveltuvalle sukorasialle, puimme lämmintä päälle ja lähdimme kävellen kohti majoitusta. Onneksi ulkoilun jälkeen pääsi saunaan.
Ensimmäinen päivä. Pikalatauksiin kulunut aika vihreällä, hitaammat Type2-latausajat ruskealla. |
Rukalta Leville
Vain suorempaa tietä ajanut Zoe ja Kona olivat Rukalla ensimmäisenä yönä, eikä näistä kumpaakaan saatu yöksi kunnolla lataukseen. Teslan saapuessa aamulla kävimme viemässä Zoen ja Konan type 2 - lataukseen ja palasimme majapaikkaan lepäilemään. Paikalla oli vain kaksi latauslaitetta tarjolla, joten Zoe piti käydä vaihtamassa Teslaan kesken päivää. Illansuussa autot olivat ladanneet riittävästi, joten lähdimme kohti Leviä jossa Hullun Poron pihassa on Lapin mittapuulla erinomaiset latausmahdollisuudet.
Toinen ajopäivä oli kylmä ja illalla lähtemisen vuoksi pimeä, mutta Leville oli verraten lyhyt matka - vain 350 km. Pysähdyimme syömään Kemijärvellä Mestarin Kievariin, ja samalla ladattiin tunti 50 minuuttia. Tämä aika sujui vielä melko helposti, kun paikallinen sähköautoilija tuli juttelemaan ja kertomaan, miten Kemijärvellä pärjää Leafilla. Pakkanen kiristyi enimmillään 19 asteeseen, ja Leville saapuessa akussa oli vielä arviolta 78 km jäljellä.
Levi - Nuorgam
Levillä oli koko porukka jälleen kasassa ja lähdimme aamulla kohti Nuorgamia. Matka Leviltä Inariin sujui auringonpaisteessa ja mielettömän hienoissa erämaamaisemissa. Matkan varrella kokeiltiin Tieva baarin typekakkosta, mutta se tuntui tarjoavan enintään 2 kW yhteen vaiheeseen tai 4 kW kolmeen. Jos tälle laturille saapuisi tyhjällä akulla, saisi jäädä yöksi. Kukaan ei onneksi tarvinnut välilatausta, vaikka Zoella loppumatka meni venyttämiseksi. Inariin saapuessa kaikki vielä näytti helpolta, mutta neljälle autolle olikin vain kaksi type2-latauslaitetta tarjolla. 22 kW:n teholla lataava Zoe oli jälleen ensimmäisenä valmis, ja muut jäivät vielä vuorottelemaan.
Pakkasta oli jälleen lähes 20 astetta ja Konan kulutus karkeasti 20 kWh / 100 km. Tätä taustaa vasten 7 kW latausteho on pieni, vain 33 km/h. Olisi ollut järkevää ladata 50 km ylimääräistä, mutta reilun kolmen tunnin odottelun kohdalla ei enää malttanut ylimääräistä puolta tuntia. 174 kilometrin taipaleelle lähtiessä akun varaustila oli 67 % ja ajomatka-arvaus 198 km (34 km marginaali).
Liikkeelle lähtiessä pakkasta oli vielä kohtuulliset 19 astetta, mutta matkan edetessä se jälleen kiristyi kolmenkymmenen tuntumaan ja GOM-marginaali alkoi huveta. Jälleen sähköä joutui säästämään, joten ajonopeus hidastui ja lämmityksen asetus meni pienemmälle. Muutama kilometri ennen kohdetta tehorajoitus aktivoitui pitkässä ylämäessä, mutta meni sen jälkeen alamäessä taas pois ja perille päästessä akussa oli vielä 21 km (7 %).
Toinen ja kolmas päivä. Type 2-latauksen kestot ruskealla. Lisäksi Hullun Poron pihassa ladattiin yön yli. |
Neljäs päivä Nuorgam - Oulu
Suomen pohjoisrajalla tiimissä oli havaittavissa jo lievää voimakkaampaa väsymystä, ja moni valitsikin jäädä pohjoisrajalle lepäämään. Itselläni kuitenkin aikataulu oli jäykkä, ja lähdin paluumatkalle ladattuani yön Nuorgamin Lomakeskuksen type2:sta ja osallistuttuani Johansen Oy:n sähköautokokoontumiseen aamupäivällä. Startti oli vasta klo 11:20, minkä vuoksi Ouluun saapuminenkin meni pikkutunneille. Eikä edes ihan pienimmille niistä.
Tilanne Utsjoella (-22 C). Tässä voisi jo säästää lämmityksestä. |
Utsjoella oli tuttuja, joten jäin siihen 52 minuutiksi lataamaan. Jos on pakko ladata tunteja hitaasti, se on yleensä hauskaa jakaa useampaan pätkään. Inariin saavuin klo 14:44. Söin tukevasti ja näpyttelin tietokonetta, silti odotus tuntui pitkältä ja lähdin matkaan klo 17:04. Matkaa oli 177 km ja GOM 195 km, ja jälleen pimeän laskeuduttua keskellä erämaata pakkanen kiristyi ja kulutus lähti nousuun. Kolmannen kerran tällä matkalla säästelin sähköä kaikin keinoin ja pääsin perille, mutta taas turhan täpärästi. Itse en ainakaan ehtinyt tottua jännittämiseen tällä matkalla, vaikka sähkön kanssa menikin tiukille kolme kertaa. Suosittelen siis lämpimästi ainakin 40 - 50 km marginaalia auton ajomatka-arvion ja jäljellä olevan pätkän väliin, jos on riskiä, että matkan varrella pakkanen kiristyy. Pystyin tällä reissulla pitämään Konan kulutuksen kylmimmissäkin tilanteissa alle 23 kWh:n / 100 km, mutta ihan helppoa se ei ollut.
Suorempaankin olisi päässyt, mutta nopeinta oli ajaa Levin pikalaturin kautta. Konan pikalataus hidastuu rajusti akun täyttyessä, ainakin kylmässä, mutta tällä kertaa halusin varmistella. Latasin Levillä niin pitkään, että sähkö olisi tarvittaessa riittänyt vaikka Keminmaalle asti, jos Pellon ainoa pikalaturi sattuisi temppuilemaan. On vaikea sanoa, vikaantuuko se sen useammin kuin muutkaan pikalaturit, mutta ainakin huollon saaminen paikalle Pelloon asti tuntuu olevan varsin hidasta. Pellon pikalaturi toimi mutta vajaalla teholla, joten jatkoin pian Neste Tupasvillaan jatkamaan. Molemmissa paikoissa oli tärkeää telmiä lumessa vireystilan ylläpitämiseksi.
Suorempaankin olisi päässyt, mutta nopeinta oli ajaa Levin pikalaturin kautta. Konan pikalataus hidastuu rajusti akun täyttyessä, ainakin kylmässä, mutta tällä kertaa halusin varmistella. Latasin Levillä niin pitkään, että sähkö olisi tarvittaessa riittänyt vaikka Keminmaalle asti, jos Pellon ainoa pikalaturi sattuisi temppuilemaan. On vaikea sanoa, vikaantuuko se sen useammin kuin muutkaan pikalaturit, mutta ainakin huollon saaminen paikalle Pelloon asti tuntuu olevan varsin hidasta. Pellon pikalaturi toimi mutta vajaalla teholla, joten jatkoin pian Neste Tupasvillaan jatkamaan. Molemmissa paikoissa oli tärkeää telmiä lumessa vireystilan ylläpitämiseksi.
Neljäs päivä. Paluumatka Nuorgamista Ouluun, pikalatauksiin kuluneet ajat vihreällä ja hitaammat Type 2 -latausajat ruskealla. |
Pikamatka Oulu - Helsinki
En tinkinyt yöunista (paljoa), joten lähtö Oulusta tapahtui klo 11:38. Auto oli ollut lämpimässä tallissa nauttimassa vaihtovirtaa Teslan laitteesta, mutta varaustaso oli silti ehtinyt vasta 90 prosenttiin. Kovat pakkaset olivat jääneet taa, ja matka eteni kaista-avustimen ja adaptiivisen vakionopeudensäätimen avulla oikein mukavasti. Tienpintakin oli asfalttia eikä jäätä, niin kuin edellisinä päivinä oli ollut. Niemenharjuun saapuessa akun varaus oli 33 % ja GOM 110 km, ja ruokatauon jälkeen 75 % (GOM 263 km). Jyväskylään saapuessa klo 16:40 akussa oli vielä 42 % (142 km). Päätin ladata niin paljon, että pääsisin sillä Helsinkiin asti, ja klo 17:42 varaustaso oli 87 % (315 km). Auton puolesta olisin ollut Helsingissä klo 21, itseni vuoksi jäin Jyväskylään ystävän luokse yöksi ja jatkoin matkaa aamusta. Mäntsälän Juustoportilla ei olisi tarvinnut ladata (GOM 102 km), mutta koska vessaan piti päästä, laitoin samalla auton lataukseen ihan tottumuksesta.
Viides ja kuudes päivä, Oulusta Helsinkiin. Pikalatauksiin kuluneet ajat vihreällä. Mäntsälässä ei olisi tarvinnut ladata päästäkseen perille. |
Jälkiajatuksia
Hyundai Kona electric kulkee kovimmillakin pakkasilla 250 km täydellä akulla, ja vähän vajaallakin pikkuisen kikkaillen. Kun pakkasta on alle 20 astetta, ajomatkakin oli jo yli 300 km (jota voi olosuhteet heikentää tästä). Auton haasteet Lapissa tulevat latauksesta - toisaalta pikalaturien puutteesta ja toisaalta siksi, että auton sisäinen 7 kW laturi on kovin hidas, erityisesti jos autoa pitää lämpimänä latauksen aikana kovilla pakkasilla. Konan matka olisi ollut mukavaa ja joutuisaa, jos Suomussalmella, Kemijärvellä ja Inarissa olisi ollut pikalaturit ja jos olisin voinut luottaa Pellon pikalaturiin. Se, ettei Kona saanut type2-latausta yön yli Rukalla oli virhe joka kostautui - yölatauksen kätevyyttä ei voi liikaa korostaa.
Talvinen sähköautoilu Lapissa on nykyisellään hieman hidasta ja haastavaa, ainakin autoilla, jotka hyödyntävät vain yhtä vaihetta. Teslat ja Renault Zoe lataavat kolmesta vaiheesta, ja siis selviytyvät type 2 -latauksesta merkittävästi nopeammin. Vain yhdestä vaiheesta lataaville autoille (Kona, Ioniq, Leaf, I-PACE ym ym) toivoisi Lappiin lähinnä uusia pikalatureita.
Talvinen sähköautoilu Lapissa on nykyisellään hieman hidasta ja haastavaa, ainakin autoilla, jotka hyödyntävät vain yhtä vaihetta. Teslat ja Renault Zoe lataavat kolmesta vaiheesta, ja siis selviytyvät type 2 -latauksesta merkittävästi nopeammin. Vain yhdestä vaiheesta lataaville autoille (Kona, Ioniq, Leaf, I-PACE ym ym) toivoisi Lappiin lähinnä uusia pikalatureita.
Huomio kiinnittyy siihen, että helmikuussa Oulu - Helsinki sujui kahden tunnin latauspysäyksillä, ja myös ensimäisen päivän rykäisy itäkautta Kajaaniin asti tuntui helpolta ja kevyeltä. Kona electricillä matkatessa ei Oulun eteläpuolella paljon joudu odottamaan latauksia jos matkan varrella syö muutaman tunnin välein. Hieman kuitenkin, sillä pikalatauksen kesto on usein tunnin luokkaa kun syömisestä suoriuduin 30 - 45 minuutissa. Viimeiset parikymmentä prosenttia tulee akkuun todella hitaasti joten niiden lataamista kannattaa välttää..
.. mutta talvikeleillä on kuitenkin tilanteessa kuin tilanteessa hyvä ladata ainakin 40 kilometrin marginaali ajomatka-arvaukseen mielenrauhan vuoksi, mielellään vielä enemmän. Jos marginaali alkaa kutistua ajon aikana, on syytä alkaa säästellä.
.. mutta talvikeleillä on kuitenkin tilanteessa kuin tilanteessa hyvä ladata ainakin 40 kilometrin marginaali ajomatka-arvaukseen mielenrauhan vuoksi, mielellään vielä enemmän. Jos marginaali alkaa kutistua ajon aikana, on syytä alkaa säästellä.
Ioniq electricillä ajaessa olen tottunut siihen, että meno muuttuu jännäksi silloin, kun arviokilometrejä on jäljellä 10 - 20. Konalla jännitys nousee suuremmalla kilometrimäärällä, siis 20 - 35 km. Arvelen tämän johtuvan siitä, että esimerkiksi tehorajoitus perustuu akun varaukseen prosentteina eikä jäljellä olevaan ajomatkaan ja Konassa samat prosenttiluvut tulevat vastaan isommalla GOM-lukemalla.
Reissu oli opettavainen ja hieno ja lähtisin uudestaankin. Kona electric voisi sähkötekniikan puolesta olla seuraava autoni ja suosittelen sitä halvimpana sähköautona, jolla talviset lapinmatkatkin hoituvat kaikissa keleissä.