tiistai 10. huhtikuuta 2018

Käyttötesti pikalatauksen vaikeudesta

Toisinaan näkee juttuja, joissa sähköauton lataamista pidetään kovin monimutkaisena. Jutuissa saatetaan vihjata, ettei sähköautoilu ole vielä tavallisille kuluttajille sopiva ratkaisu. Nämä kirjoitukset saattavat viivästää sähköautoilun yleistymistä, mikä on ympäristön kannalta huono juttu. Lisäksi sähköautoilijat yleisesti kokevat, että lataus on lastenleikkiä. Joskus alkaa jopa epäilyttää, onko toimittaja nyt ihan rehellisin mielin liikkeellä.

Yksi tällainen juttu oli Tuulilasi-lehdessä numero 3/2018. Toimittaja ajoi Fortumin Charge&Drive-asemalle sopivan RFID-lätkän kanssa, valitsi laturista CHAdeMO-lataustavan (joka on e-Golfille väärä), ja lähti kahville. 20 minuutissa sähköä ei valunut yhtään. Kännykästä selaamalla löytyi sitten oikea vastaus eli CCS, mutta silloinkaan lataus ei ilmeisesti lähtenyt käyntiin. Yhteenvetona jutussa todetaan, että sähköautoa ei kannata hankkia, jos on julkisten latauspisteiden varassa.

En ole varsinaisesti yhteenvedosta eri mieltä, mutta minusta nämä latausvaikeudet kuulostivat silti uskomattomilta. Olenhan pikaladannut itse kymmeniä kertoja yli vuoden ajan ilman mainitunlaisia ongelmia. Toisaalta olin kyllä luonteeni mukaisesti selvittänyt huolellisesti etukäteen, mitä lataustapoja on ja miten ne toimivat. Sekin saattaa auttaa, että olen opiskellut sähkötekniikkaa..

Satuin olemaan vastikään Uppsalassa sähköautolla. Kun tuli lataamisen aika, pyysin kaveria testihenkilöksi, ja tämä suostui mielellään. Sattumalta kävi jopa sellainen tuuri, ettei koehenkilö ole koskaan tankannut tavallista autoa. Ajoin Ioniq-sähköauton latausruutuun Fortumin pisteelle, avasin latausluukun ja annoin RFID-tägini testaajalle, mutta varoin antamasta mitään muita vinkkejä tai ohjeita. Laturi oli Efacec:n valmistama ja siitä löytyi AC-, CHAdeMO- ja CCS-johdot.


Koehenkilö aloitti toimituksen kaivamalla esiin auton tavaratilassa näkemänsä latausjohtokassin. Sieltä löytyi sukojohto, marketeissa ym. käytettävä type2-johto ja karavaaniadapteri sukolle. Näiden ja auton latausportin ihmettelyyn meni ensimmäinen minuutti. Charge&Drive-laturista ei kuitenkaan löytynyt mitään paikkaa johdolle, joten nämä todettiin turhiksi ja pakattiin takaisin. Sen jälkeen koehenkilö ryhtyi selvittämään, mikä laturin johdoista pitäisi kytkeä autoon. Laturissa oli värikoodaus, ja koehenkilö etsi ensiksi auton latausluukusta väriä (vihreä CHAdeMOlle, keltainen CCS:lle ja violetti AC:lle). Sitä ei löytynyt, ei myöskään tekstiä. Ensiksi koehenkilö nosti CHAdeMO-johdon paikaltaan, mutta se ei selvästikään sopisi autoon, ja CCS-johto oli kiinni autossa noin minuutin pähkäilyn jälkeen.

Johdon kytkeminen aiheutti turhautumista, kun pistoke ei naksahtanut lainkaan eikä johdon kytkeytymisestä saanut minkäänlaista palautetta. Kuulemma kaasua tankatessaan ainakin tietää ja luottaa ihan varmuudella, milloin letku on kiinni. Johdon luota ei myöskään näkynyt laturin näyttöä, joten koehenkilö kulki tämän välin muutamaankin kertaan saadakseen tietoa, jota näyttö ei kuitenkaan antanut. Jossain vaiheessa kuului ehkä jonkinlainen piippaus, mutta kaikille jäi viiveen vuoksi epäselväksi, mihin se liittyi.

Yllätyin itse ehkä eniten siitä, että vasta johdon kytkemisen jälkeen, noin kolmen minuutin kohdalla, koehenkilö löysi laturin toiselta kyljeltä näytön ja sen viereen tarratut ohjeet. Ohjeet olivat vain ruotsiksi, samoin laturin käyttöliittymä. Ensimmäisestä ruudusta ei päässyt vaihtamaan kieltä - se onnistui kyllä myöhemmin, mutta ensin piti päästä aloitusruudusta eteenpäin ruotsiksi. Ei ylivoimaista suomalaiselle, mutta silti jokseenkin outoa.



Ruudun ohjeistuksen seuraaminen enimmäkseen onnistui ja CCS-valinta osattiin tehdä. Sensijaan RFID-tägin näyttäminen meni yrityksen ja erehdyksen menetelmällä, ja vasta viimeinen tägi kelpasi. Oikeassa tägissä oli sama logo kuin laturissa, mutta tämä vihje jäi koehenkilöltä huomaamatta. Ohjeita seuratessa kummastutti, että laturi pyysi kytkemään latausjohdon, vaikka se oli jo kytketty ja ohjeissakin neuvotaan ensin kytkemään johto ja sitten vasta seuraamaan näytön ohjeita. Koehenkilö kävikin kokeilemassa johdon irroittamista ja uudelleen kytkemistä. Laturi ei antanut välitöntä palautetta missään vaiheessa, mutta lataus käynnistyi kyllä ja esiin tuli itselleni kovin tuttu patterinkuva ja lukemat kuluneesta ajasta ja ladatusta energiasta. Ruudulta puuttui kuitenkin idioottivarma "lataus on nyt käynnissä" -teksti, ja lisäksi laturi antoi vielä valinnat "Continue" ja "Stop". Koehenkilö kysyi ääneen, miksi pitäisi painaa Continue-nappia, ja jätti lopulta painamatta mitään. Tällöin latauksen tiedot toki katoavat automaattisesti hetken päästä, ja ne nähdäkseen tägiä pitää vilauttaa uudestaan.



Minut yllätti, miten paljon epävarmuutta ja hämmennystä touhu aiheutti. On myönnettävä, ettei juuri mikään osuus ollut pomminvarmasti itsestäänselvä. Latauksen käynnistämiseen kului kaikkinensa kahdeksan minuuttia. Toisaalta on sanottava, että se kuitenkin onnistui kerralla, ja 20 minuuttia myöhemmin autoon oli onnistuneesti ladattu 15 kWh sähköä eli n. 100 kilometrin tarpeiksi.

Koehenkilö sai kunnian myös keskeyttää lataus. Tägiä vilauttamalla ja nappia painamalla lataus pysähtyikin ja laturi ilmoitti "käyttäjä keskeyttänyt latauksen" (en muista, millä kielellä). Koehenkilö ihmetteli hetken, saako nyt irroittaa latausjohdon, ja miksi laturi ei selvästi kerro sitä. Lisäksi kummastutti (minuakin), miksi latauksen lopettamisen jälkeen laturi antaa vaihtoehdot Stop ja Continue. Nähdäkseni sillä ei ole mitään merkitystä, painaako jompaakumpaa tai ei kumpaakaan.

Koehenkilön tuomio sanatarkasti: vakavia käytettävyysongelmia. Nähtyäni mikä kaikki hämmensi minun on vaikea olla eri mieltä. Koehenkilö oli kyllä jälkeenpäinkin sitä mieltä, että jos hän ostaisi auton, se olisi sähköauto.

Oma yhteenvetoni on, että kyllä tämä on tarpeeksi helppoa etenkin, jos saa neuvoja vaikka kauppiaalta autoa ostaessa, mutta että ei pidä vähätellä ihmisten hämmennystä nykyisten laitteiden kanssa. Sähköauton pikalataus sujuu jo aika kivasti viimeistään kolmannella kerralla, mutta latureiden käyttöliittymät ovat silti vielä kovin kankeita ja ikäviä. On odotettavissa, että jossain vaiheessa latureiden käyttökokemus muuttuu. Sitä odotellessa pikalaturin käyttäminen on syytä joko opetella ennalta tai kokeilla ekoja kertoja ilman kiirettä.