sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Tesla Model S koeajo

Viime kesänä sain tilaisuuden lainata Tesla Model S pariksi viikoksi. Päätin siis lähteä Lofooteille tänä kesänä Teslalla. Ajatus oli vertailla matkantekoa sähkö-Ioniqin kyytiin ja kerätä samalla autoon liittyviä havaintoja näin Hyundain sähköautoihin tottuneen näkökulmasta. Niitä tulikin niin paljon, että päätin kirjoittaa itse autosta erillisen jutun. Tässä siis ajatukseni Tesla Model S:stä.


Alla oli siis vuoden 2015 Model S P85DL vanhalla ykkösversion autopilotilla ja isoilla sporttisilla sähköä tuhlailevilla vanteilla.

Ensimmäinen havainto on, että auto on omiin silmiini oikein hieno ja hyvin tehokas. Suunnilleen toinen havainto oli, että ludi-kiihdytystä ei ainakaan aluksi kannata käyttää tavallisessa ajossa - muuten tulee herkästi vähän huono olo. Kolmas havainto on, että auto on Ioniqiin tottuneelle todella tilava - autossa lähti Norjaan kolmen ihmisen lisäksi mm. kaksi kajakkia (toinen lyhyt ja toinen pumpattava) ja leiriytymis- ja harrastusvälineet ja ruuat kaikille kahdeksi viikoksi. Kattotelineet laitettiin lähtiessä lyhyttä koskikajakkia varten, mutta Lahden motarilla ilmanvastus ja tuulen kohina kävi hermoille eikä remmikiinnityskään tuntunut pomminvarmalta. Onneksi kajakki mahtui auton sisään ongelmitta. Ei siis uskoisi pelkästään muodon perusteella, miten tilavasta autosta on kyse.

Pari muuta sanaa katosta. Vaikka nyt onkin poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen sää, tuntuu, että tumma lasikatto imee auringonvaloa ja auto kuumenee selvästi enemmän, kuin oma valkokattoinen Ioniq. Kattoikkunan suunnalta tuntuu myös kuuluvan ylimääräistä suhinaa yli 80 km/h nopeuksissa, ainakin jos katolla on kajakki. Ilmastointi auttaa kuumuuteen osittain, mutta mustan penkin kuumuuteen se ei auta ainakaan, kun olen unohtanut laittaa viilennystä päälle etukäteen sovelluksesta - user error siis tavallaan.

Kantamaa autolla piisaa ruhtinaallisesti, ja SuperCharger on niin helppo ja nopea, ettei SC-verkoston alueella ainakaan itselläni mene matkoihin yhtään ylimääräistä aikaa lataustaukojen vuoksi. Tiesin, että Tesla on hyvä, mutten täysin hahmottanut, miten erilainen kokemus on vaikkapa Ioniqiin verrattuna. Taukoväli olisi auton kyvyissä itselleni liiankin pitkä, onneksi se asettuu melko sopivaksi kun pysähtyy jokaiselle superille. Akku ei näin matkatessa useinkaan käy erityisen tyhjänä eikä erityisen täynnä, mikä varmaan osaltaan pidentää sen käyttöikää.


Auton oma navigaattori on oikeasti hyvä, eli siis käyttökelpoinen myös pitkän matkan latausten suunnitteluun! Joitain puutteitakin keksin kuten sen, etten voi navigoida oikeaan paikkaan jo edellisenä iltana sohvalta käsin tai muutenkaan tutkia reittitietoa tauoilla sovelluksesta. Lisäksi ässällä on SuperCharger-pakkomielle. Kaikki on hyvin tiheän SC-verkon äärellä, mutta vaikeammissa paikoissa auto ehdottaa valuttamaan auton ihan täyteen, ajamaan kymmeniä kilometrejä ylimääräistä tai jopa ottamaan lautan paikoissa, joissa on oikeasti järkevintä ladata jonkun toisen palveluntarjoajan pikalaturilla. Mikä tärkeintä, auton Trip-näkymä näyttää jo etukäteen, miten matkan edetessä ajoakusto tulee tyhjenemään (alla harmaalla) ja toteuman matkan edetessä vihreällä. Yleensä rauhallisesti ajaessa akkua kuluu hieman vähemmän, kuin auto arvioi etukäteen. Arviossa tuntuu olevan mukana kaikki oleellinen nopeusrajoituksista korkeuseroihin ja se piti joka kerta varsin hyvin paikkansa. Tämä helpottaa matkantekoa kummasti siihen verrattuna, että olisi pelkästään jokin yksi GOM-lukema.



Laturin löytäminen on yllättäen ihan samanlainen kokemus kuin Ioniqilla. Navigointi neuvoo SuperChargerille mennessä oikean huoltoasema-alueen viereen, ja superi pitää sitten itse tähystää autosta käsin. Ihmetyttää, miksei Teslan isolle ruudulle pamahda lähikarttaa superlatureiden tarkkaan sijaintiin kun saapuu riittävän lähelle. Joskus ne superit näkee helposti aluetta lähestyessä, joskus ne on rakennuksen tai rekkarivin takana piilossa.

Teslan UMC-latausjohdon sukokäytöstä jäi vähän huonot kokemukset. Suomessa käytin sitä kaksi kertaa eri rasioissa (8 ampeerin virralla), ja molemmilla kerroilla sukotulppa kuumeni aika paljon rasioissa, joista olen ladannut Ioniqqia ongelmitta. Norjassa se ei sitten toiminut ollenkaan, mikä johtuu erilaisesta sähköverkosta ja siitä, ettei Teslan standardiratkaisu ymmärrä eroa.

Autopilotistakin on kahdensuuntaista sanottavaa. Adaptiivinen vakionopeudensäädin toimii mallikkaasti kuten kuuluu, ja sitä voi käyttää myös erikseen. Autosteer ohjaa autoa kuin raiteilla - siis yleensä. Käytännössä autopilotin käyttäminen on hieman repivää - joko auto ajaa tai kuljettaja ajaa. Välimuotoa ei ole ja näiden välillä joutuu vaihtelemaan - motarilla harvemmin, maantiellä useammin. Autosteer (AP1) hämmentyy joskus, esim. kaistan leventyessä. Se ei myöskään väistä yhtään, vaikka vastaan tulisi rekka keskiviivan päällä - huomasinkin Suomessa, että moni rekka väisti vastaan autopilotilla ajavaa Teslaa ja siirsi ajolinjaansa jonkin verran pientareen suuntaan. Ja jos minä kuljettajana haluan siirtää ajolinjaa vähän, niin autosteer antaa äänimerkin ja kytkeytyy pois päältä. Tämä oli vähemmän rentoa kuin Ioniqin ohjaus, joka tuntuu enemmän siltä, kuin jos tiessä olisi aina mutkan suuntaan juuri sopiva kallistus ja ajolinja on aina välimuoto auton ja kuljettajan toiveista. Varmasti kyse on siitä, että Tesla on alusta asti tehty täyttä autonomista ajamista ajatellen. Kun Teslan autonominen ajo kehittyy, Teslan ajaminen ainoastaan helpottuu entisestään ja ilman yllätyksiä kuljettajalle.

Ludicrous-kiihdytys aiheutti ääneen hymyilyä kaikilla koehenkilöillä, ja kiihtyvyyden lisäksi kyyti oli myös pehmeää ja mukavaa. Tästä lie kiittäminen ilmajousia, joita saa vielä säädettyä itse ja auto jopa muistaa säädöt sijainnin perusteella. Tähän tosin liittyy huonokin kokemus - auto ei ole kovin fiksu sen suhteen, mitä aluetta korkeamman maavaran toive koskee. Jos vaikka ajaa ässällä mökkitielle ja asfaltin muuttuessa soraksi pyytää alustaa korkeammalle, niin kaikki menee hyvin mökille asti. Sieltä lähtiessä alusta on uudestaan matalalla, ja nousee uudestaan ylös siinä samassa kohtaa, kun sora vaihtuu asfaltiksi. Koon ja massan vuoksi ässän ohjaus tuntuu harmillisesti hieman kömpelöltä, eikä auto kiihtyvyydestä huolimatta tunnu samalla tavalla ketterältä kuin Ioniq tai etenkään Model 3.



Kulutus oli tietenkin Ioniqqiin tottuneelle järkyttävä - ei aivan kaksinkertainen, mutta ainakin hitaammin ajaessa melko lähelle. Yllätyin siitä, että kulutus ei tuntunut nousevan prosentuaalisesti yhtä paljon kuin Ioniqilla ajonopeuden kasvaessa. Voisi päätellä, että Teslan isompi kulutus johtuu enemmän massasta ja muusta tekniikasta, ja ilmanvastuksen vaikutus olisi lähelle sama kilowatteina kuin Ioniqissa. Tietysti täytyy mainita, että Model S:n kulutus on kuitenkin kohtuullinen ellei suorastaan pieni, jos vertaa muihin isoihin ja kalliisiin sähköautomalleihin. Energiankulutustaan juustohöyläävän kannattaa silti ajella pienemmällä sähköautolla, myös siksi, että auton valmistamisen energiantarve riippuu ensisijaisesti auton massasta.

Tesla Model S on siis oikein hieno auto ja toimii pisimmillä matkoilla erittäin helposti. Sen hallintalaitteet auttavat ennakoimaan sähkön kulumista ja latausta reiteillä, ja toisaalta piilottavat teknisiä yksityiskohtia, jotka vaikkapa Hyundain autoissa ovat enemmän näkyvissä. Vuoden 2015 malli on valmiimpi ja mietitympi, kuin tuntemani kilpailijat neljä vuotta myöhemmin. Itsessäni ei herännyt omistamisen halua (auto ja sen sähkönkulutus ovat liian isoja), mutta monelle vaativammalle autoilijalle Model S olisi oikein toimiva ratkaisu.