maanantai 13. helmikuuta 2017

Ioniq electric, ensikokemuksia



Joulukuun alussa tilaamani Ioniq electric tuli noudettavaksi 21. tammikuuta. Toimituksessa piti kestää kauemminkin ja olin valmistautunut pidempään odotteluun, mutta tilaisuuden tullen noudin sen tietysti heti. Kuvittelin kirjoittavani autosta arvion melko äkkiä, mutta homma jäi työn alle pidemmäksi aikaa. Vähän kerrallaan olen ymmärtänyt, etten voi varsinaisesti arvostella Ioniqia sähköautona. Ioniq on ensimmäinen sähköautoni ja hyppäsin sähköautoilun maailmaan lähes ummikkona. Kerron siis omista kokemuksistani ja toki lisäksi siitä, mitä olen saanut Ioniqista selville.

Sähköinen voimalinja ihastuttaa heti ensimmäisestä polkaisusta lähtien. Autossa ei ole automaattivaihteistoa eikä mitään muutakaan vaihteistoa, moottori toimii portaattomasti ja vääntää kivasti joka nopeudessa. Jopa niin paljon, että näin talvella luistonesto työskelee ahkerasti aina, kun kokeilen sport-tilaa. Lyhinkin motarinramppi tuntuu Ioniqin ratissa tarpeettoman pitkältä.

Seuraavat kokemukset autokaupasta kotiin ajaessa olivat kaista-avustimesta ja aktiivisesta vakionopeudensäätimestä. Auto pitää halutun nopeuden lisäksi automaattisesti myös halutun minimietäisyyden edelläajavaan autoon, ja kaistaviivat nähdessään kääntelee rattiakin itse. Kädet täytyy toki pitää ratilla tai Ioniq piipittää närkästyneesti hetken päästä, eikä ohjausvastuuta voi luovuttaa autolle, sillä melko usein tiemerkinnät menevät kuitenkin autoparalta ohitse. Silti kehätien ajaminen on rennompaa, kuin kuvittelin mahdolliseksi.

Rengasmelu on selvästi kuultavissa, mutta tämä ehkä johtuu osin moottorimelun puuttumisesta. En sanoisi Ioniqia erityisen hiljaiseksi autoksi, mutta toistaiseksi autossa juttelu on onnistunut vaivatta myös satasen nopeudessa.

Ajaminen tuntuu todella helpolta ja futuristiselta. Työpaikan vanhan pakettiauton ajaminen tuntui Ioniqiin totuttua aikamoiselta neliraajaveivaukselta. Ioniq rullaa todella pienellä vastuksella, kunhan regeneraatio eli hyötyjarrutus on nolla-asetuksella. Ohjauspyörän takaa löytyvät viikset ovat mainio keino säätää energian talteenottoa.

Isoimmat harmitukseni liittyvät vinkuviin jarruihin (korjaantuu ajamalla tai takuuhuoltona) ja siihen, että autopesussa oven sisään taisi päästä vettä. Lisäksi toivoisin saavani autoon ainakin kattotelineet. Virallisesti Hyundai ei ainakaan vielä salli kattokuormaa, joten vaikka tarviketelineitä on olemassa, niistä saattaa seurata auton kattoon vaurioita.

Range anxiety minulta on kenties tavallisimmassa muodossaan jäänyt kokematta. En ole vielä ajanut yhtä akullista pidempää matkaa, ja kaupunkiajossa Ioniqin akun varauksen riittävyydestä ei ole kertaakaan tarvinnut huolestua. Sensijaan minua vaivaa charge anxiety. Huomaan oppineeni i30:n ratissa tankkaamaan mieluiten viimeistään sitten, kun polttoaine riittää 150 kilometriin. Tämä raja tulee Ioniqilla vastaan aika äkkiä. Vähän kerrallaan mukavuusalueeni onkin laajentunut.

Latausahdistuksesta päästäkseni otin selville, miten paljon tarvitsen latausta vähimmillään. Keksin lähestyä ongelmaa laskemalla, pystyisinkö lähtemään kotoani spontaanisti pitkälle matkalle mihin tahansa. Haluaisin siis päästä kaikkiin suuntiin lähimmälle pikalaturille jäljellä olevalla varauksella. Hankoon tai Turkuun päin minua palvelisi ABC Nihtisilta 25 kilometrin päässä. Tampereelle mennessä pitäisi päästä ABC Hyvinkäälle, 60 km, ja Lahden suunnassa Mätsälään, myös n. 60 km. Idässä lähin pikalataus on Pernajassa ABC Kuninkaantiellä vain vähän kauempana. Nyt ei ahdista lainkaan, jos akku jaksaa 70 km.


Latauskokemukset


Koko latausahdistus johtuu tietysti siitä, etten toistaiseksi voi ladata autoani kotona. Latauskokemuksiakin on kertynyt vasta muutamia. ABB:n pikalaturi Pitäjänmäessä oli mukava kokemus autolla odottaenkin. Omakotitalon tai mökin Schuko-rasiasta lataus kestää yön yli. Prisman laturilla lataus kesti kolme ja puoli tuntia. Marketissa jaksaisi paremmin latailla jos autossa olisi kolmivaihelaturi. Ioniq lataa vaihtovirralla vain yhdestä vaiheesta, ja maksimissaan n. 7 kW:n teholla. Viikin Prisman palvelut eivät viihdytä minua tai etenkään lasta kolmea tuntia, mutta Itäkeskuksen Prisman sisähuvipuisto viihdyttää. Ei kauppakeskuksen type 2 -pisteestä kuitenkaan vakioratkaisuksi ole.



Latauksen hidastuminen loppua kohti oli yllättävänkin rajua. Kerran jäin huvikseni odottamaan autossa latauksen loppuun, kun kaupasta palatessa akun lataustila oli 97 % ja latausta piti olla 10 minuuttia jäljellä. Viimeiseen kolmeen prosenttiin meni sitten lopulta 45 minuuttia. Lisäksi tuli havaittua, että ilmoitettu range pomppii jännästi myös latauksen aikana. Luulen, että prosenttiluku on luotettavampaa tietoa.

Toistaiseksi olen melkein joka kerta säheltänyt jotakin latauskaapelin lukituksen tai auton käynnistyksen kanssa. Olen oppinut, että jos auton latauksen aikana käynnistää napista, sitä ei saa enää mitenkään pois päältä, ellei ymmärrä nostaa jalkaansa jarrulta. Olen myös oppinut, että latausjohto irtoaa autosta vain latauksen valmistuessa tai avaimen nappia painamalla - muuta tapaa en ole keksinyt.

Ioniqissa tulee mukana Schuko-standardipistokkeeseen sopiva lautausjohto. Ilmoitettu latausaika on 12 tuntia tai enemmän, jos latausvirtaa haluaa rajoittaa auton valikosta. Mittaamani maksimivirta oli 11,3 ampeeria (2544 W). Reduced-asetuksella virta oli 8,3 A (1850 W) ja Minimum-asetuksella 5,2 A (1160 W). Esitteen mukaan sukojohto on tarkoitettu tilapäiskäyttöön. Ymmärrän, ettei johto tai pistorasia välttämättä kestä kovin pitkään, jos sitä päivittäin runttaa mutkalle lämpötolpan rasiaan. Itse johto on nimittäin sen verran paksu ja jäykkä, ettei se aina mene ns. suoraan kivasti. Pikalataukseen ei tarvitse omaa johtoa, mutta viisimetrisen type 2 -johdon joutuu hankkimaan itse esim. netistä tilaamalla. Bilteman hyllyllä ei latausjohtoja vielä näy.

Miellyttävimmän latauskokemuksen tähän mennessä tarjosi Konalan Hesburger. Vietin latausajan sisällä lämpimässä hampurilaisateriaa syöden ja kännykkää räpläten kaikessa rauhassa, mutta kuitenkin odottelematta. Kun palasin autolle, latausta oli kolme minuuttia jäljellä. Siinä ajassa ehti juuri ja juuri lämmittää auton ennen latauksen loppumista. 20 %:sta 94 %:iin meni 39 minuuttia 14 asteen pakkasessa. Keskimääräinen latausteho oli 36,5 kW, viimeiset minuutit 18 kW. Pikalataus täyttää akun vain 94-prosenttisesti, sillä siitä eteenpäin on kuusi hitainta prosenttia. Hieman hämäävästi latauspömpelin prosentit juoksevat sataan asti samassa ajassa, jossa auton ilmoittama latausprosentti nousee 94:ään.



50 kW:n laturi tarjoaa Ioniqiin käytännössä korkeintaan 40 kW:n lataustehon. Tämä johtuu siitä, että laturin maksimiteho saavutetaan 500 voltin jännitteellä ja sadan ampeerin virralla. Ioniqin latausjännite on maksimissaan 396 V, kuten useimmilla muillakin sähköautoilla. Joillain ABC-asemilla on tarjolla 500 V 125 A, josta pitäisi Ioniqiin saada oikeasti 50 kW. Ulkomailta löytyy latureita, joista Ioniq lataa 70 kW:n huipputeholla, mutta Suomeen näitä saa vielä odotella.

Latausnopeus riippuu myös akuston lämpötilasta. Ioniqissa on integroitu järjestelmä ajoakun lämmittämiseen, joten latauksen pitäisi paukkupakkasillakin sujua kohtuullisella nopeudella. Kokeilin kuitenkin laturille ajaessa tuhlata sähköä tahallani akun lämmittämiseksi. Toden totta - samalla, kun auto ilmoitti varauksen hupenevan, ennustettu latausaika lyheni 39 minuutista 34 minuuttiin. Todellinen kesto oli kuitenkin aluksi ennustettu 39 minuuttia.

Paljonko ajossa kuluu sähköä?


Melko vähän kai, mutta enemmän, kuin toivoin. Lyhyissä päivittäisajoissa on melko helppoa menettää 20 kWh / 100 km kunnon pakkkasilla. Kerran kokeilin ajaa kuuden kilometrin työmatkani ilman lämmitystä, jolloin kului 16,4 kWh / 100 km. Näin lyhyellä matkalla viileys ei haitannut lainkaan, vaikka ulkolämpötila oli -9 C. Viime viikonlopun mökkimatkalla kulutukset olivat 15,8 ja 14,8 kWh / 100 km, 80 km/h nopeutta ajaessa. Ensimmäinen ajo vakionopeudensäätimellä ja ilmastoinnin auto -asetuksella, jälkimmäinen vähän optimoiden. Pidin kuitenkin auton lämpimänä molemmilla kerroilla. Kokeilujen perusteella ajossa voi säästellä energiaa myös laittamalla regeneraation nollaan ja kiihdyttelemällä silloin tällöin.



Sähköautolla talvipakkasilla ajaessa lämmitys vie paljon energiaa, ja pakkasella liikkeelle lähtiessä lämmitysteho on helposti 3 - 7 kW. Auto onneksi lämpeää varsin nopeasti, ja sähkönkulutus laskee vakiintuakseen jonnekin 1 kW:n tietämille. Sillä ei vaikuta olevan suurta merkitystä, onko tavoitelämpötila 21 vai 18 astetta. Olen kokeillut laskea termostaatin tavoitelämpöjä aina 15 asteeseen asti, mutta silloin sormille puhaltaa jo selkeästi viileämpää ilmaa. Säästellessä tykkään enemmän pitää lämmöt 21:ssa ja sensijaan laskea puhaltimen hitaimmalle asetukselle, jolloin lämmitykseen riittää 500 - 700 W. Ratinlämmitys on mukava ja sen voi huoletta laittaa päälle. Itse en ole onnistunut erottamaan sen vaatimaa tehoa, se on niin pieni.

Pitkälle päässee siis luokkaa 185 km yhdellä latauksella talvellakin. Kaupunkiajossakin periaatteessa saman verran, paitsi jos kuuden kilometrin välein jäähdyttää auton pakkaslukemiin ja lämmittää taas alusta. Alin range-ennuste, jonka Ioniq on kertonut, oli n. 130 km.

Huomionarvoista on myös se, että ajastettu lämmitys kuluttaa paljon sähköä, vaikka auto olisi kytkettynä suko-pistorasiaan. Etenkin, jos lähtö sitten viivästyykin tunnilla. Näin kävi mökiltä palatessa. Autoa pakatessa akku oli täynnä ja ilmoitettu range 195 km, lähtiessä auto oli uudestaan viileä ja rangea jäljellä 177 km. Koska auto lämpeää todella nopeasti muutenkin, suosittelisin unohtamaan suosiolla esilämmityksen, ellei auto sitten ole kiinni 7,4 kW:n latauslaitteessa.

Yhteenveto


Tykkään Ioniqista aika lailla. Tykkään sen kanssa elämisestä vielä paljon enemmän, kunhan pystyn lataamaan sitä kotona. Näinkin arki sujuu, mutta latailu vaatii kekseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä, jos sitä ei voi tehdä kotona eikä töissä. Auton käyttöliittymä on enimmäkseen mukava ja looginen, ja ärsytykset ovat varsin pieniä. Lähinnä paljon käyttämäni Energy consumption -ikkuna on monen painalluksen päässä, ja auto unohtaa Auto hold -asetuksen ja halutun latausvirran asetus palaa joskus itsestään maksimiin, vaikken haluaisi. Sensijaan lämmityksen käynnistämistä etänä en enää kaipaa, sillä auto lämpeää niin nopeasti. Akku saisi olla hieman isompi, mutta oikeasti 28 kWh tuntuu yhä vain riittävämmältä. Autolla pääsee nyt jo niin pitkälle, kuin haluan yhdellä istumalla ajaa. Latausnopeus on tärkeämpi, ja pikalataus onkin Ioniqissa mainio. Kunhan vain suomessa olisi tehokkaampiakin pikalatureita.

Lisäksi Ioniqin polar white on valkoisempi, kuin muut valkoiset autot. Tästä tulee etenkin aurinkoisella säällä mieleen Spinal Tap ja these go up to eleven. Minusta Hyundai on viilannut Ioniqissa monta asiaa sinne yhteentoista ja tehnyt insinöörimielessä hyviä valintoja.

Ennakoin, että Ioniq on tullut perheeseen jäädäkseen. En ole ensimmäisten viikkojen aikana saanut tarpeekseni Ioniqilla ajamisesta, ja melkein toivon, että ajaisin sähkötaksia työkseni. Siis ainakin vähän aikaa.

2 kommenttia:

  1. Terve Jonni, hieno raportti, kiitos!

    Tule myös käymään Johtokunta.comissa josta löytyy mm. suomalaisia Ioniqin omistajia.

    VastaaPoista
  2. Energy consumption-menuun pääsee kahdella painalluksella painamalla fyysistä EV-nappia ja sen jälkeen kosketusnäytöstä ECO driving-painiketta painamalla.

    VastaaPoista