Helsinki - Muonio päivässä Ioniq-sähköautolla

Viime kesän kokemusten innoittamana halusin tänäkin vuonna ajaa Norjaan. Tilaisuus aukeni heinäkuun loppupuolella. Norjaan ajaessa on helppoa ja mukavaa ajaa Kilpisjärven kautta, ja Muonio on sopiva välietappi yön viettoon. Viime vuonna yövyin matkalla Jyväskylässä, mutta tällä kertaa kokeilin ajaa yhtä soittoa Helsingistä. Ioniq electric sopii minusta tällaiseenkin käyttöön vaikka akusto pieni onkin, koska auton pikalataukseen ei mene pitkään ja energiatehokkuus on maailman huippua.

Tällä kertaa oli tarkoitus myös ottaa herrasmieskisaa Ioniq ev:n ja uuden Leafin välillä. Alunperin oli tiedossa, että Leafissa on isompi akusto (40 kWh vs 28 kWh), mutta Ioniq olisi energiatehokkaampi ja kenties lataisi nopeammin. Ioniq joutuisi siis pysähtymään ensiksi, mutta jäätyään jälkeen alkaisi ottaa kiinni. Tämän piti olla mielenkiintoinen testi, mutta sitten ilmeni, että #rapidgate takaisi tappion uudelle Leafille eikä kilpailua tarvittu. Kilpakumppanini sähköautoileva motoristi siis starttasi paljon pohjoisempaa. Hän kirjoitti omista kokemukistaan menomatkalta, Lofooteilla ajelusta ja paluumatkasta putkeen ajettuna #rapidgatesta kärsien.

Pelkkää ajamista oli luvassa 12 tuntia ja noin tuhat kilometriä, joten päätin lähteä tuimasti aamulla heti kuudelta. Olin toiveikas, että tällä kertaa vuoden kehittyneemmällä latausverkostolla ajaminen sujuisi.

Helsingistä Jyväskylään

Nelostiellä on pitkä laturiton taival Jyväskylän ja Pihtiputaan välissä, ja siksi tällaisella reissulla Jyväskylässä on miltei pakko ladata. Helsingin ja Jyväskylän välissä sensijaan on vaihtoehtoja Ioniq-kuskeille. Kesän motarinopeuksissa kulutus nousee ja toimintamatka laskee pitkälti alle 200 kilometrin, mutta Heinolan jälkeen maantiellä kulutus laskee hyvin maltilliseksi. Jos Heinolassa olisi pikalaturi, Jyväskylään pääsisi yhdellä pysähdyksellä ja vauhdikkaasti ajellen. Heinolassa ei ole pikalaturia, joten vaihtoehtoja Ioniqilla on kolme. Voi ladata Lahdessa Kivimaan ABC:llä, mutta se on viisi kilometriä sivussa reitiltä. Voi ajaa suoraan Hartolaan Jari-Pekalle, mutta kokemukseni mukaan viimeistään Lahden paikkeilla on tiputettava nopeutta, että sähkö riittää perille. Tai sitten voi pysähtyä kahdesti reitin varrella, Mäntsälän Juustoportilla ja uudestaan Hartolassa. Lataamiseen yhteensä tarvittu aika ei varsinaisesti pitene, joten itse koen tämän vaihtoehdon miellyttävimmäksi.

Lähdön tunnelmaa

Istuin ratin taakse Helsingin Töölössä kello 6:04 ja ajoin siitä Lahdentielle kenties nopeammin kuin koskaan aiemmin. Lähtiessä varaustaso oli vain 82 %, muttei se haitannut sillä olin joka tapauksessa päättänyt pysähtyä Mäntsälän Juustoportilla. Valitettavasti myymälä oli vielä kiinni, mutta viereiseltä huoltoasemalta sain aamukahvin autossa nautitun aamupalan päätteeksi. 18 minuutin lataus riitti minulle ja autolle, joten jatkoin Hartolaan Jari-Pekalle. Ostin energiajuoman ja evästä ja söin jotain, ja tauolle tuli mittaa 20 minuuttia. Saavuin Jyväskylään 9:36, eli matkaan oli mennyt 3 h 32 min.

Kulutukset (kWh / 100 km) Töölö - Mäntsälä 14,7 kWh / 100 km, Mäntsälä - Hartola 15,2 kWh / 100 km ja Hartola - Jyväskylä 12,3 kWh / 100 km.

Pätkivä laturi

Jyväskylässä tuli matkan ensimmäinen takaisku. Olin laittanut auton lataukseen ja lähtenyt huoltoasemalle, ja siellä kännykkää räplätessä huomasin, että lataus oli keskeytynyt. Palasin autolle käynnistämään latauksen uudestaan, mutta se katkesi uudestaan. Käynnistin latauksen vielä neljä ylimääräistä kertaa, ja autoon valui sähköä aina minuutin tai muutaman ajan ennen, kuin lataus katkesi jälkeen. Lopulta sain autoon tarvitsemani määrän energiaa (14,3 kWh), mutta aikaa meni katkoineen 42 minuuttia ja siitä puolet auton luona johtoa ja rfid-tägejä räpläten. Matka viivästyi vartilla aiotusta aikataulusta.

Lataus "valmistui" Jyväskylässä kesken kaiken monta kertaa..

Ongelmitta Ouluun, taktikoiden Tornioon

Akku oli lähtiessä 82 prosentissa, mutta se riittäisi Pihtiputaalle asti. Matkan varrella pysähdyin ottamaan kaksi kimppakyytiläistä. Matkailukeskus Niemenharjuun saapuessa kello näytti 12:13, auton varausmittari 25 % ja GOM (Guess-O-Meter, arvio jäljellä olevasta toimintamatkasta) 50 km. Hyvä aika pidemmälle stopille ja lounaalle. Paikan buffetlounas tuntui myös jotenkin erityisen hyvältä, mikä saattaa johtua ainakin osittain erityisen viihtyisästä ruokailutilasta ja hyvästä säästä. 31 minuutin jälkeen akusto oli 94 prosentissa, joka on Ioniqilla pikalatauksen maksimi. Matka jatkui 12:48, eli tauko oli aika tehokas.

Noin puolentoista tunnin ajon jälkeen latasin Siikalatvan Hesburgerilla 14 minuuttia (varaus 44 - 76 %, GOM 90 - 163 km) ja ajoin sieltä reilun tunnin Oulun Ideaparkiin. Kellon tullessa neljä oli jo uudestaan nälkä, ja ruokaa löytyi samasta sushiravintolasta, kuin vuotta aiemminkin. Valitettavasti pikalataus pätki jälleen. Nyt olin valppaampana, joten aikaa meni hukkaan vain kuusi minuuttia, mutta kurjahan se oli räplätä autoa ruokapöydässä istumisen sijaan. Ehdin kylliksi istua pöydänkin ääressä, ja tauko oli joka tapauksessa pidempi, kuin mitä lataukseen räpläyksineen meni. Toisaalta en saanut akkua taaskaan ihan täyteen.

Tähän asti olin pyrkinyt etenemään tehokkaasti, mutta Lapin lähestyessä tuli halu varmistella. Tässä vaiheessa edellä kulkevalta Leafilta oli kuultu, ettei Neste Tupasvillan CHAdeMO toiminut, eikä Pellon Vihreän Pysäkin pikalaturi todennäköisesti toimisi ollenkaan. Kun lisäksi Nelosparkin laturi oli ollut pitkään poissa käytöstä tulipalon jälkeen, halusin kokeilla kyseistä laturia. Pysähdyin sinne vain 61 kilometrin ajon jälkeen lataamaan akun täyteen (62 - 94 %, 19 minuuttia). Jätin myös PlugShareen merkinnän onnistuneesta latauksesta - ensimmäisen sitten viime joulukuun. Vain 44 km myöhemmin pysähdyin Neste Tupasvillalle, ja vaikken meinannut ensin saada latausta käynnistettyä, toisella yrityksellä CCS antoi virtaa ja saatoin kadota huoltikselle hankkimaan ruokaa. 12 minuutin lataus täytti akuston uudestaan ja olin mahdollisimman valmiina kohtaamaan Pellossa rikkinäisen pikalaturin.

Tupasvillasta lähtiessä kello oli 18:16 (akku 94 %, GOM 211 km), mikä ei tuntunut vielä ollenkaan myöhältä. Kävin jättämässä toisen kyytiläisen Rovaniemelle vievän tien varteen ja vierelle jääneen kanssa kävimme Tornion Prismassa hamstraamassa leiriruokia. Näihin meni yhteensä n. tunti ylimääräistä aikaa.

Kulutusmittari näytti koko tällä välillä 12 kWh / 100 km tai vähän alle ulkolämpötilan ollessa 22 - 25 C ja keskinopeuden välillä 81 - 91 km/h.

Hidas loppumatka

Starttasimme Torniosta klo 19:25, ja tunti 20 minuuttia myöhemmin saavuimme Pellon Vihreälle pysäkille. Leaf olikin jo paikalla latailemassa typekakkosesta, ja pikalaturi osoittautui todellakin täysin jumiutuneeksi. Soitin vielä varmuudeksi tukeen, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Ei auttanut kuin kytkeä omakin auto nauttimaan hidasta latausta ja kaivaa tabletti esiin ajan kuluksi. Leafin väki ilmestyi autolle myöhemmin käytyään Torniojoessa uimassa. Sekin vaihtoehto houkutteli hetken, mutta jotenkin sitä illan hämärtyessä tuli jumahdettua autolle. Vihreä pysäkki oli mennyt kiinni jo aikaa sitten, ja tuntia myöhemmin syntyi päätös lähteä Kolarin Nesteelle. Sielläkin on samanlainen vaihtovirtalaturi, josta Ioniqqiin saa noin 6,3 kW lataustehon, ja toiveissa oli myös sisätila, jossa voisi viettää aikaa hieman mukavammin. Pellossa latausta tuli yhteensä 54 minuuttia ja 5,8 kWh ja auton varausnäyttö kipusi 28 prosentista 45 %:iin.

Pellon toimimaton pikalaturi ja toimiva puolinopea

45 % ei ole paljon (GOM 95 km), mutta matkaakin oli Kolariin vain 64 km. Ohi sattui ajamaan kaksi suurta säiliöautoa. Minä jäin köröttelemään toisen perässä ja myöhemmin kuulin, että Leaf oli peesannut toista. Sää oli hieman sateinen ja matkalla tuli kymmeniä metrejä korkeutta, mutta kulutuksessa tuli silti päivän pienin, 11,3 kWh / 100 km. Matkalle sattui myös yöllinen tietyö, jonka kohdalla ajettiin jonkin matkaa soralla ja jouduttiin odottamaan n. kymmenen minuuttia. Kolariin saavuttiin klo 22:54, SOC 19 %. Valitettavasti mitään avointa sisätilaa ei ollut, joten autossa kykkiminen jatkui. Tällä kertaa ladattiin 65 minuuttia, kunnes varaustaso oli kivunnut 41 prosenttiin ja GOM 84 km vs. 73 km jäljellä oleva matka.



10 kilometrin marginaali on vähän, mutta olen oppinut luottamaan Ioniqin laskuriin. Tässä vaiheessa alkoi myös unettaa, eikä huvittanut odotella ylimääräistä. Olosuhteisiin nähden olo oli kuitenkin aika ok, mistä itse ainakin kiitän runsaita taukoja. Ajelin hissuksiin puoliyön hämärässä, suoraan pohjoisesta kajastava valo loi taianomaisen vaikutelman. Sitten yhtäkkiä vastaantuleva auto vilkutti pitkiä ja hetken ärtymyksen jälkeen tajusin, että tiellä on poroja. Niitäkin sitten pysähdyttiin katsomaan ja kuvaamaan pitkäksi aikaa. Lopulta saavuimme Muonioon Harrinivaan kellon näyttäessä 1:15 ja GOMmin 14 km. Marginaali oli siis pysynyt ja jopa kasvanut kolmella kilometrillä, vaikka kulutus oli 12,9 kWh / 100 km. Perillä odotti vuokramökki ja sängyt. Muistaakseni jaksoin vielä käydä suihkussa ennen silmien ummistamista.

Vihreällä latausajat, punaisella laturin pätkimiseen hukkaantunut aika. Lataukset pikalatauksia, paitsi Vihreällä Pysäkillä ja Kolarissa keskinopeita Pellon pikalaturin toimimattomuuden vuoksi.

Auto jäi yöksi lataukseen Harrinivan AC-tolpalle. Kyseisessä kapeassa varressa on kaksi Type2-rasiaa, joille tarjotaan yhteensä 3x32 A virtaa. Jos molempiin on kytketty auto, kumpikin saa 3x16 A. Sekä Ioniqin että Leafin latausnopeus siis puolittui turhaan, mutta arvioin, että molemmat autot ovat silti aamuun mennessä täynnä. Kahdeksan ja puolen tunnin lataus siirsi 28,06 kWh, ja kun akussa oli pohjalla 9 %, voi päätellä häviöiden olevan tuota 9 % luokkaa ja käytettävissä olevan energian olevan todellakin 28 kWh minkä ovat muutkin todenneet. Erityisesti ilahduin siitä, että laskutus oli muuttunut energiaperusteiseksi. 30 c/kWh -hinnalla kokonaishinnaksi tuli 8,42 €. Edellisenä vuonna neljän sentin minuuttihinnalla summaksi tuli 21 euroa, koska en jaksanut nousta yöllä irroittamaan autoa latauksesta.

Koko matkan lataukset maksoivat 37,14 €, eli noin 3,7 € / 100 km. Pikaladattu sähkö on kalleinta mahdollista, mutta pidän hintaa yhä kohtuullisena.

Vaihtoehtotodellisuuksia

Auton mukaan ajomatkaa kertyi 1003,6 km ja ajamiseen meni aikaa 12:27 h. Tämä on melko hyvin linjassa Googlen kartan antaman 12 tunnin ennusteen kanssa huomioiden vartti ajoa kimppakyytiläisten vuoksi ja kymmenisen minuuttia odottelua tietyön kohdalla.

Vuosi sitten Vihreän pysäkin pikalaturi toimi. Silloin lataukseen siellä meni 29 minuuttia, ja ladatulla energialla pääsi Muonioon asti ilman taukoa Kolarissa. Jos laturi olisi ollut nyt kunnossa, matka olisi päässyt jatkumaan puoli kymmeneltä ja perille olisi päässyt puoli kaksitoista. Se olisi yhä merkinnyt 17,5 tunnin matkustusta Jos Jyväskylässä ja Oulussa pikalaturit olisivat toimineet pätkimättä, se olisi säästänyt puoli tuntia lisää, kokonaisuus 17 h.

Jos olisi jättänyt ostokset tekemättä tai ne olisi saanut tehtyä latausten aikana, eikä olisi tehnyt mitään ylimääräisiä lenkkejä, ajan olisi voinut saada tiristettyä 15,5 tuntiin. Jos laskee yhteen tämänvuotisen reissun lataukset Tornioon asti ja viimevuotisen latauksen Pellossa, saadaan latausten kestoksi 3 h 1 min. Muonioon olisi siis ollut mahdollista saapua noin kello 21:30, kun lähtee pieniakkuisella mutta toki poikkeuksellisen energiatehokkaalla sähköautolla klo 6:04 Töölöstä.

Jos olisi halunnut minimoida pysähdysten lukumäärän, pysähdyksiksi olisi voinut riittää Lahti, Jyväskylä, Niemenharju, Hesburger Pulkkila, Nelosparkki ja Vihreä pysäkki - siis kuusi pysähdystä.

Reissusta on alle kuukausi, mutta matkan varrelle on jo tullut yksi pikalaturi lisää, nimittäin Jyväskylän Lidliin. Tuo laturi ei muuta ajotaktiikkaa muuten, mutta on mukavasti varalla jos toisen laturin kanssa onkin ongelma tai meinaa vaikka joutua odottamaan. Pihtiputaalta taas liki Tornioon asti latureita on riittävän tiheässä, ettei vikojen tarvitse haitata ajamista paljoakaan. Pellon pikalaturi taas on valitettavan tärkeä, ja sille olisi hyvä olla vaihtoehto jossain melko lähellä - kenties juuri Kolarissa tai sitten Ylitorniossa.

Lopuksi

Latasin matkalla neljästä Charge&Drive -pikalaturista, joista jokainen toimi minulle moitteetta (joskin voi mainita Tupasvillan Nesteen CHAdeMO-ongelman). Pyrin lataamaan viidellä Virran pikalaturilla, joista kaksi toimi oikein, kaksi pätki latausta ja yksi ei toiminut ollenkaan. Olen toki iloinen ja kiitollinen, että Virta on pystyttänyt tällekin välille hyvin sijoitettuja ja tarpeellisia latureita, mutta toivon silti parannusta niiden toimivuuteen tai sitten useampia pikalatureita vierekkäin tai lähekkäin, jolloin yhden rikkoutuminen ei pidennä matka-aikaa oleellisesti.

Matkani jatkui Muoniosta Norjaan Lofooteille ja Rondaneen ja Tukholman kautta takaisin. Tässä jutussa on kuvattu vain yksi päivä, jota seurasi viisi muuta ajopäivää Norjassa ja Ruotsissa. Näiden viiden päivän aikana en joutunut odottamaan minuuttiakaan toimimattoman laturin takia, ja kaikkialla minne menin oli toimintakuntoinen pikalaturi. Yhden kerran latauspaikan kahdesta laturista toinen oli rikki, mutta siitäkään ei ollut itselleni harmia.

Olen nyt ajanut kolme kertaa Helsingin ja Pellon välimatkan ja kahdella kerralla kolmesta matkantekoon on tullut oleellinen hidastus laturiongelman takia. Toisaalta puolinopeita type2-latauslaitteita on Lapissakin tarjolla suhteellisen tiheästi, ja nytkin Pellon laturiongelman aiheuttama viivästys oli alle kaksi tuntia.

Ioniq electric on erityisen energiatehokas ja nopeasti lataava halpa sähköauto, jossa on akustolle aktiivinen jäähdytys. Ioniqilla toistuvat pikalataukset eivät aiheuta hidastumista, ja siksi tämmöiseen reissuun voi melko huoletta lähteä. Joissain muissa edullisemman pään sähköautoissa akuston jäähdytys on puutteellista, eikä tuhannen kilometrin päivämatkaa ehkä kannata lähteä tavoittelemaan.

Tuhat kilometriä on joka tapauksessa pitkä matka ajaa päivässä. Ioniqin minimissään vaatimat kolme tuntia taukoa ovat tarpeen minulle kuljettajanakin, enkä varmaan missään olosuhteissa ajaisi tällaista matkaa juuri nopeammin polttisautollakaan. Silti suosittelen viettämään ylimääräisen yön matkan varrella tai muuten valitsemaan matkakohteen ehkä vain 700 kilometrin päästä.. ;).